Kritiikki ei voi sivuuttaa herra Nauwerckin äärettömän tärkeää kamppailua Berliinin filosofisen tiedekunnan kanssa. Onhan se itse kokenut samantapaista, ja sen on asetettava herra Nauwerckin kohtalot taustaksi jota vasten se voi entistä riipaisevampana esittää oman erottamisensa Bonnista.[2] Kritiikkihän on tottunut pitämään Bonnin juttua huomattavana vuosisadan tapauksena ja on jo kirjoittanut »kritiikin katkaisemisen filosofian», joten oli odotettavissa, että se vastaavalla tavoin tulee filosofisesti näpertämään kokoon Berliinin »kollision» yksityiskohtia myöten. Se osoittaa a priori,[3] että kaiken on täytynyt tapahtua näin eikä toisin; se osoittaa:
1. miksi filosofinen tiedekunta »kollidoi» välttämättä juuri valtiofilosofin eikä loogikon tai metafyysikon kanssa;
2. miksi tämä selkkaus ei voinut olla yhtä kova ja ratkaiseva kuin kritiikin selkkaus teologian kanssa Bonnissa;
3. miksi selkkaus oli oikeastaan tyhmyyttä, koska kritiikki oli keskittänyt kaikki periaatteensa ja kaiken sisältönsä yhteen jo Bonnin selkkauksessa ja maailmanhistoria nyt saattoi vain esittää kritiikin erinomaisuuksia ominaan;
4. miksi filosofinen tiedekunta katsoi, että kun hyökättiin herra Nauwerckin kirjoituksia vastaan, niin samalla hyökättiin itse tiedekuntaa vastaan;
5. miksi herra N[auwercki]lle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin erota virasta;
6. miksi tiedekunnan täytyi puolustaa herra N[auwercki]ä, mikäli se ei halunnut luopua omasta asemastaan;
7. miksi »sisäinen jakautuma tiedekunnan olemuksessa välttämättä esiintyi siten», että tiedekunta piti samanaikaisesti sekä N[auwercki]ä että hallitusta olleen oikeassa ja väärässä;
8. miksi tiedekunta ei löytänyt N[auwercki]n kirjoituksista mitään perusteita hänen erottamisekseen;
9. mistä johtuu koko lausunnon epäselvyys;
10. miksi tiedekunta »oikeutetusti (!) uskoo (!) saavansa tieteellisenä instanssina (!) tutkia asian ydintä», ja vihdoin;
11. miksi tiedekunta kuitenkaan ei halua ilmaista asiaa samalla tavoin kuin herra N[auwerck],
Kritiikki selvittää nämä tärkeät kysymykset harvinaisen perusteellisesti neljällä sivulla: Hegelin logiikan turvin se osoittaa, miksi kaikki tapahtui näin eikä mikään jumala olisi tätä voinut estää. Toisaalla kritiikki toteaa, että yhtäkään historian käännekohtaa ei vielä ole tiedostettu: vaatimattomuus kieltää sitä sanomasta että se on täydellisesti tiedostanut ainakin oman selkkauksensa ja Nauwerckin selkkauksen, jotka tosin eivät ole mitään käännekohtia mutta kritiikin mielestä toki ovat käänteentekeviä.
Kriittinen kritiikki, joka on itsessään »ylittänyt» perusteellisuuden »momentin», tulee »tiedostamisen tyyneydeksi».
[1] takaa 119 Toim.
[2] takaa 120 Toim.
[3] — ennakolta, kokemuksesta riippumatta. Toim.