Kirjoitettu: Joulukuussa 1847 – tammikuussa 1848
Julkaistu: Ensi kerran saksan kielellä erillisenä kirjasena Lontoossa helmikuussa 1848
Suomentaja: Tuntematon
Lähde: Marx & Engels. Valitut teokset (6 osaa), 2. osa, s. 319–371. Kustannusliike Edistys, Moskova (1978)
Skannaus, oikoluku, HTML: Joonas Laine
Aave kummittelee Euroopassa, kommunismin aave. Kaikki vanhan Euroopan mahdit ovat liittoutuneet pyhään ajojahtiin tätä aavetta vastaan: paavi ja tsaari, Metternich ja Guizot, Ranskan radikaalit ja Saksan poliisit.
Missä on oppositiopuolue, jota sen hallitsevat vastustajat eivät olisi herjanneet kommunistiseksi; missä on oppositiopuolue, joka ei olisi edistyksellisimmille oppositiomiehille samoin kuin taantumuksellisille vastustajilleenkin singonnut vuorostaan tuota leimaavaa syytöstä kommunismista?
Tästä tosiasiasta seuraa kaksi johtopäätöstä:
Kommunismin tunnustavat jo kaikki Euroopan vallat mahdiksi.
Kommunistien on jo aika esittää avoimesti koko maailmalle katsantokantansa, tarkoituksensa ja pyrkimyksensä ja asettaa tuota kommunismin aaveesta sepitettyä tarua vastaan puolueen oma Manifesti.
Tässä tarkoituksessa ovat mitä erilaisimpiin kansallisuuksiin kuuluvat kommunistit pitäneet kokouksen Lontoossa ja laatineet seuraavan julkilausuman, joka painatetaan englannin, ranskan, saksan, italian, flaamin ja tanskan kielellä.
Esipuhe vuoden 1872 saksankieliseen painokseen
Esipuhe vuoden 1882 toiseen venäjänkieliseen painokseen
Friedrich Engelsin esipuhe vuoden 1883 saksankieliseen painokseen
Friedrich Engelsin esipuheesta vuoden 1890 saksankieliseen painokseen
Friedrich Engelsin esipuhe vuoden 1892 puolankieliseen painokseen
Friedrich Engelsin esipuhe vuoden 1893 italiankieliseen painokseen
I. Porvarit ja proletaarit
II. Proletaarit ja kommunistit
III. Sosialistinen ja kommunistinen kirjallisuus
1. Taantumuksellinen sosialismi
a) Feodaalinen sosialismi
b) Pikkuporvarillinen sosialismi
c) Saksalainen eli »todellinen» sosialismi
2. Konservativinen eli porvarissosialismi
3. Kriittis-utopistinen sosialismi ja kommunismi
IV. Kommunistien suhde erilaisiin oppositiopuolueisiin