Karl Marx & Friedrich Engels

Pyhä perhe

1845


IX luku

Kriittinen viimeinen tuomio

Kriittinen kritiikki on Rudolfin, välityksellä kahdesti pelastanut maailman perikadolta, mutta vain julistaakseen vihdoin itse maailman perikatoa.

Ja minä näin ja kuulin väkevän enkelin, herra Hirzelin, tulevan Zürichistä halki taivaan lentäen. Ja hänellä oli kädessään avattu kirjanen, joka näytti »Allgemeine Literatur-Zeitungin» viidenneltä niteeltä; ja hän laski oikean jalkansa joukon päälle ja vasemman Charlottenburgin päälle ja huusi suurella äänellä, niin kuin leijona ärjyy, ja hänen sanansa kohosivat kyyhkysen tavoin — tsirp, tsirp! — paatoksen kerroksiin ja kriittisen viimeisen tuomion ukkosenkaikuisiin aspekteihin.

»Kun lopulta kaikki liittoutuu kritiikkiä vastaan, ja — totisesti, totisesti, minä sanon teille,[1] se aika ei ole enää kaukana — kun koko hajoava maailma — jonka oli säädetty taistelevan pyhien kanssa — ryhmittyy sen ympärille käydäkseen viimeiseen hyökkäykseen, silloin kritiikin rohkeus ja sen merkitys ovat saaneet suurimman tunnustuksen. Meidän ei pidä olla levottomia siitä, miten käy. Kaikki päättyy siihen, että me teemme tilimme selviksi yksittäisten ryhmien kanssa — ja me erotamme heidät toisistaan niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista, ja panemme lampaat oikealle puolellemme ja vuohet vasemmalle puolellemme — ja annamme vihamielisille herroille ritareille yleisen todistuksen heidän puutteistaan — he ovat paholaisen henkiä, ja he levittäytyvät koko maailman piiriin kootakseen kaikki taisteluun tuona jumalan, kaikkivaltiaan suurena päivänä —ja saavatpa ihmetellä kaikki jotka maan päällä asuvat.»[2]

Ja kun enkeli huusi, antoivat ne seitsemän ukkosenjylinää ääntensä puhua:

Dies irae, dies illa
Solvet saeclum in favilla.
Judex ergo cum sedebit,
Quidquid latet adparebit,
Nil inultum remanebit,
Quid sum miser tunc dicturus?[3] etc.

Te olette kuulevat sodista ja sotien melusta. Ja tämä on tapahtuva ennen kaikkea muuta. Sillä on ilmaantuva vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja, herrat Buchez ja Roux Pariisista, herrat Friedrich Rohmer ja Theodor Rohmer Zürichistä, jotka sanovat: Tässä on Kristus! Mutta sitten on kritiikissä ilmestyvä Bauerin veljesten merkki, ja pyhät sanat Bauerin työstä [Bauernwerk][4] käyvät toteen:

Kun vierekkäin käy härät parittain
Käy kyntäminen hyvin silloin vain.[5]

 

Historialliset jälkisanat

Kuten myöhemmin olemme saaneet kuulla, perikato ei kohdannut maailmaa, vaan se kohtasi kriittistä »Literatur-Zeitungia».

 


[1] Tässä kappaleessa on harvennettu Marxin ironiset lisäykset. Toim.

[2] Marx lainaa tässä ironisin lisäyksin Hirzelin kirjoittamaa esitystä Correspondenz aus Zürich (Kirjoitus Zürichistä) -sepitelmää, joka julkaistiin »Allgemeine Literatur-Zeitungin» 5. vihkossa (huhtikuu 1844). Toim.

[3] Vihan päivä, päivä jona maailma on hajoava tuhaksi. Ja kun tuomari silloin istuu tuomitsemaan, tulee esille kaikki mikä on kätkettyä, mikään ei ole jäävä rankaisematta. Mitä minä kurja silloin sanon? jne. Toim.

[4] Sanaleikki: Bauernwerk tarkoittaa kirjaimellisesti talonpojan työtä. Suom.

[5] Sanat ranskalaisesta juomalaulusta. Toim.