V. I. Lenin

Sosialismi ja uskonto

1905


Julkaistu: Novaja Žiznin o 28, 3. joulukuuta 1905. Valitut teokset (10 osaa), osa 3. Kustannusliike Edistys, Moskova 1976.
Digitalisointi: Khalid Azzam
HTML: Jonas Holmgren


Koko nykyinen yhteiskunta on rakennettu sen pohjalle, että maanomistaja- ja kapitalistiluokkaan kuuluva mitättömän pieni väestövähemmistö riistää työväenluokan valtavan suuria joukkoja. Tämä yhteiskunta on orjanomistusyhteiskunta, sillä "vapailla" työläisillä, jotka koko ikänsä tekevät työtä pääoman hyväksi, "on oikeus" vain sellaisiin toimeentulovälineisiin, mitkä ovat välttämättömiä voittoa tuottavien orjien ylläpitämiseksi, kapitalistisen orjuuden turvaamiseksi ja ikuistamiseksi.

Työläisiin kohdistuva taloudellinen sorto aiheuttaa ja synnyttää kiertämättömästi kaikenlaista poliittista sortoa, sosiaalista nöyryytystä, joukkojen henkisen ja siveellisen elämän raaistumista ja pimittämistä. Työläiset voivat hankkia itselleen enemmän tai vähemmän laajan poliittisen vapauden taistellakseen taloudellisen vapautuksensa puolesta, mutta mikään vapaus ei pelasta heitä kurjuudesta, työttömyydestä eikä sorrosta ennen kuin pääoman valta on kukistettu. Uskonto on eräs laji sitä henkistä sortoa, mikä painaa kaikessa ja kaikkialla kansanjoukkoja, joita rasittamassa on ainainen raataminen toisten hyväksi, puute ja yksinäisyys. Riistettyjen luokkien voimattomuus taistelussa riistäjiä vastaan synnyttää yhtä kiertämättömästi uskoa parempaan, haudantakaiseen elämään kuin villi-ihmisen voimattomuus taistelussa luontoa vastaan synnyttää uskoa jumaliin, piruihin, ihmeisiin yms. Sitä, joka koko ikänsä tekee työtä ja kärsii puutetta, uskonto opettaa olemaan nöyrä ja kärsivällinen maallisessa elämässä lohduttaen häntä toivolla, että se palkitaan taivaassa. Mutta niitä, jotka elävät toisten työllä, uskonto opettaa harjoittamaan hyväntekeväisyyttä maallisessa elämässä tarjoten heille hyvin halvalla puolustuksen koko heidän riistäjäelämäänsä varten ja myyden käypään hintaan pääsylippuja taivaalliseen autuuteen. Uskonto on oopiumia kansalle. Uskonto on eräänlaista henkistä sikunaa, johon pääoman orjat hukuttavat ihmisolemuksensa ja vaatimuksensa saada edes hiukankin ihmisarvoa vastaavan elämän.

Mutta orja, joka on tajunnut orjuutensa ja noussut taisteluun vapautuksensa puolesta, on jo puoleksi lakannut olemasta orja. Suuren tehdasteollisuuden kasvattama ja kaupunkielämän valistama nykyajan luokkatietoinen työläinen heittää halveksuen pois uskonnolliset ennakkoluulot, jättää pappien ja porvarillisten tekopyhien teeskentelijöiden haltuun taivaan ja pyrkii itse parempaan elämään täällä maan päällä. Nykyinen proletariaatti asettuu sosialismin kannalle, joka käyttää tiedettä taistelussa uskonnollista pimeyttä vastaan ja vapauttaa työläiset uskosta haudantakaiseen elämään yhdistäen heidät todelliseen taisteluun paremman maallisen elämän puolesta.

Uskonto on julistettava jokaisen yksityisasiaksi – näillä sanoilla on totuttu tavallisesti ilmaisemaan sosialistien suhtautuminen uskontoon. Mutta näiden sanojen merkitys on määriteltävä tarkasti, etteivät ne voisi aiheuttaa mitään väärinkäsityksiä. Me vaadimme, että uskonto olisi yksityisasia valtion suhteen, mutta emme mitenkään voi pitää uskontoa yksityisasiana oman puolueemme suhteen. Valtiolla ei pidä olla mitään tekemistä uskonnon kanssa, uskonnollisten yhteisöjen ei pidä olla yhteydessä valtiovaltaan. Jokaisen on oltava täysin vapaa tunnustamaan mitä uskontoa tahansa tai olemaan tunnustamatta mitään uskontoa, ts. olemaan ateisti, niin kuin jokainen sosialisti tavallisesti onkin. Missään tapauksessa ei saa tehdä mitään eroa kansalaisten välillä oikeuksien suhteen heidän uskonnollisten vakaumustensa perusteella. Yksinpä kaikki maininnatkin kansalaisten yhdestä tai toisesta uskontunnustuksesta on ehdottomasti hävitettävä virallisista asiapapereista. Ei pidä myöntää mitään määrärahoja valtionkirkolle, mitään valtion varoja kirkollisille ja uskonnollisille yhteisöille, joiden on tultava aivan vapaiksi, esivallasta riippumattomiksi samoinajattelevien kansalaisten liitoiksi. Ainoastaan täyttämällä loppuun saakka nämä vaatimukset voidaan tehdä loppu siitä häpeällisestä ja kirotusta menneisyydestä, jolloin kirkko on ollut orjallisesti riippuvainen valtiosta ja Venäjän kansalaiset orjallisesti riippuvaisia valtionkirkosta, jolloin ovat olleet voimassa ja käytössä keskiaikaiset inkvisitiolait (ne ovat yhä jääneet rikoslakiimme ja -säädöksiimme), jotka ovat rangaisseet sekä uskosta että epäuskosta, tehneet väkivaltaa ihmisen omalletunnolle ja sitoneet kruununvirkojen ja kruununtulojen saamisen yhden tai toisen valtiokirkollisen sikunan jakamiseen. Kirkon täydellinen erottaminen valtiosta – siinä se vaatimus, jonka sosialistinen proletariaatti esittää nykyiselle valtiolle ja nykyiselle kirkolle.

Venäjän vallankumouksen on toteutettava tämä vaatimus poliittisen vapauden välttämättömänä elimellisenä osana. Venäjän vallankumous on siinä suhteessa erittäin edullisessa asemassa, sillä maaorjuudellisen poliisimonarkian inhottava virkavaltaisuus on aiheuttanut tyytymättömyyttä, kuohuntaa ja suuttumusta jopa papistonkin keskuudessa. Niin takapajuista ja pimeää kuin Venäjän oikeauskoinen papisto onkin ollut, niin senkin on saanut nyt hereille Venäjän vanhan, keskiaikaisen järjestelmän sortumisen ryske. Sekin yhtyy vaatimaan vapautta, protestoi virkavaltaisuutta ja virkamiesten mielivaltaa vastaan, sitä poliisiurkintaa vastaan, johon "jumalan palvelijat" on pakotettu. Meidän, sosialistien, on tuettava tätä liikettä viemällä läpi rehellisten ja vilpittömien pappismiesten vaatimukset, saamalla heidät kiinni siitä, mitä he puhuvat vapaudesta, vaatimalla heitä katkaisemaan päättäväisesti kaikki uskonnon ja poliisin väliset yhteydet. Joko te olette vilpittömiä, ja siinä tapauksessa teidän on kannatettava kirkon täydellistä erottamista valtiosta ja koulun erottamista kirkosta, uskonnon julistamista täydellisesti ja ehdottomasti yksityisasiaksi. Tahi te ette hyväksy näitä johdonmukaisia vapausvaatimuksia, – ja siinä tapauksessa te olette siis vieläkin inkvisition perinteiden pauloissa, siinä tapauksessa te siis tuppaudutte yhä kruununvirkoihin ja kruununpalkoille, siinä tapauksessa te siis ette luota aseenne henkiseen voimaan, otatte edelleenkin lahjuksia valtiovallalta, – ja siinä tapauksessa koko Venäjän luokkatietoiset työläiset julistavat teille armottoman sodan.

Uskonto ei ole yksityisasia, kun on kysymys sosialistisen proletariaatin puolueesta. Puolueemme on työväenluokan vapauttamista tavoittelevien luokkatietoisten, eturivin taistelijain liitto. Tällainen liitto ei voi eikä saa suhtautua välinpitämättömästi uskonnollisten uskomusten muodossa esiintyvään tiedottomuuteen, sivistymättömyyteen tai pimitykseen. Me vaadimme kirkon täydellistä erottamista valtiosta voidaksemme taistella uskonnollista pimeyttä vastaan puhtaasti aatteellisin ja vain aatteellisin asein, lehdistömme, sanamme voimalla. Mutta me olemme perustaneet liittomme, VSDTP:n, muun muassa taistellaksemme juuri siten kaikkinaista työläisten uskonnollista petkuttamista vastaan. Meistä aatteellinen taistelu ei ole yksityisasia, vaan koko puolueen, koko proletariaatin asia.

Jos näin on, niin miksi emme julista ohjelmassamme, että olemme ateisteja? miksi emme kiellä kristityiltä ja jumalaan uskovilta pääsyä puolueeseemme?

Tähän kysymykseen vastattaessa on tehtävä selväksi se hyvin tärkeä ero, mikä on uskontokysymyksen porvarillisdemokraattisen ja sosialidemokraattisen asettelun välillä.

Ohjelmamme rakentuu kokonaan tieteellisen ja lisäksi nimenomaan materialistisen maailmankatsomuksen pohjalle. Sen vuoksi ohjelmamme selittämiseen sisältyy välttämättä myös uskonnollisen pimeyden todellisten historiallisten ja taloudellisten juurien selittäminen. Propagandamme sisältää välttämättä myös ateismin propagoinnin; yhdeksi puoluetyömme alaksi on nyt tultava sen, että julkaistaan vastaavaa tieteellistä kirjallisuutta, joka on tähän asti ollut itsevaltiudellis-maaorjuudellisen valtiovallan ankaran kiellon ja vainon alla. Meidän on nyt kai noudatettava neuvoa, jonka Engels antoi kerran saksalaisille sosialisteille: käännettävä ja levitettävä joukkomitassa 18. vuosisadan ranskalaista valistuskirjallisuutta ja ateistista kirjallisuutta.[1]

Kuitenkaan emme saa tällöin missään tapauksessa erehtyä asettamaan uskontokysymystä abstraktisesti, idealistisesti, "järkeisopillisesti", luokkataistelusta irrallisena, niin kuin porvaristoon kuuluvat radikaaliset demokraatit sen usein asettavat. Olisi typerää luulla, että työläisjoukkojen loputtomaan sortamiseen ja raaistumiseen perustuvassa yhteiskunnassa voitaisiin hälventää uskonnolliset ennakkoluulot pelkällä propagandalla. Olisi porvarillista ahdasmielisyyttä, jos unohdettaisiin, että ihmiskuntaa painava uskonnollinen sorto on vain yhteiskunnan sisällä vallitsevan taloudellisen sorron tulosta ja heijastusta. Proletariaattia ei voida valistaa millään kirjasilla eikä millään propagandalla, jollei sitä valista sen oma taistelu kapitalismin mustia voimia vastaan. Yhtenäisyys tässä sorretun luokan todella vallankumouksellisessa taistelussa paratiisin luomiseksi maan päällä on meille tärkeämpää kuin yhtenäisyys proletaarien mielipiteissä taivaallisesta paratiisista.

Juuri sen vuoksi emme puhu eikä meidän pidäkään puhua ohjelmassamme ateismistamme; juuri sen vuoksi emme kiellä eikä meidän pidäkään kieltää proletaareja, joille on jäänyt joitakin vanhojen ennakkoluulojen jätteitä, lähentymästä puoluettamme. Me tulemme aina julistamaan tieteellistä maailmankäsitystä, meidän on välttämättä taisteltava joidenkin "kristittyjen" epäjohdonmukaisuutta vastaan, mutta tämä ei merkitse lainkaan sitä, että uskontokysymys pitäisi asettaa ensi sijalle, mikä ei sille suinkaan kuulu, että pitäisi sallia pirstottavan todella vallankumouksellisen, taloudellisen ja poliittisen taistelun voimia sellaisten toisarvoisten mielipiteiden tai houreiden vuoksi, jotka menettävät nopeasti kaiken poliittisen merkityksen ja jotka itse taloudellisen kehityksen kulku heittää pian romuvarastoon.

Taantumuksellinen porvaristo on kaikkialla huolehtinut ja alkaa nyt meilläkin huolehtia siitä, että lietsotaan uskonnollista vihaa, käännetään joukkojen huomio tähän suuntaan pois niistä tositärkeistä taloudellisista ja poliittisista peruskysymyksistä, joita vallankumoustaistelussaan yhdistyvä koko Venäjän proletariaatti ratkaisee nyt käytännössä. Tuo taantumuksellinen politiikka, jonka tarkoituksena on proletariaatin voimien pirstominen ja joka tänään ilmenee pääasiallisesti mustasotnialaisina pogromeina, voi huomenna ehkä keksiä joitakin vielä hiotumpia muotoja. Joka tapauksessa me asetamme sen vastapainoksi proletaarisen solidaarisuuden ja tieteellisen maailmankäsityksen rauhallisen, johdonmukaisen ja kärsivällisen propagoinnin, joka on vapaa kaikkinaisesta toisarvoisten erimielisyyksien lietsonnasta.

Vallankumouksellinen proletariaatti saa aikaan sen, että uskonto tulee valtioon nähden todella yksityisasiaksi. Ja tässä keskiaikaisesta homeesta puhdistetussa poliittisessa järjestelmässä proletariaatti ryhtyy laajaan, avoimeen taisteluun hävittääkseen taloudellisen orjuuden, joka on ihmiskunnan uskonnollisen pimittämisen todellinen alkulähde.

 


Huomautuksia:

[1] Ks. Friedrich Engelsin artikkelia "Flüchtlingsliteratur"