Julkaistu: »L'Ordine Nuovo», 5. kesäkuuta 1920, n:o 4
Digitalisointi: Kaj Henriksson
HTML: Jonas Holmgren
Edellisessä numerossa julkaisimme kokonaisuudessaan tehdasneuvostoja koskevan selostuksen, jonka toveri Angelo Tasca oli laatinut Torinon työkamarin toimeenpanevan komitean toimeksiannosta ja jonka hän esitti kamarin kongressissa. Tuota selostusta ei kuitenkaan ole »Ordine Nuovossa» millään tavoin vahvistettu eikä se voi siis edustaa käytännöllistä, virallista tai hyväksyttyä tulkintaa teeseistä, joita »Ordine Nuovo» on esittänyt luodakseen ja levittääkseen Neuvostojen liikkeestä tiettyä käsitystä ja teoreettista katsomusta. Se julkaistiin ja se täytyi julkaista »Ordine Nuovossa» samoin kuin toveri Ercole Buccon Bolognan työkamariin järjestöllisesti liittyneille tehdastyöläisille osoittama ohjelmajulistus asiakirjana, joka esittää sekä tiettyä tärkeää vaihetta neuvostojen kehitysprosessissa että teoreettista ja käytännöllistä asennetta, jonka tietyt työväenliikkeen edustajat ja ammattiyhdistysdelegaatiot saattavat tiettynä hetkenä omaksua ja omaksuvat työväen uutta instituutiota kohtaan.
Toveri Tasca uskoi menettelevänsä oikein myöntyessään selostajaksi kongressissa, vaikka ei häntä mikään ammatillinen järjestö ollut valtuuttanut. Hän kuvitteli tekevänsä oikein hyväksyessään työkamarin toimeenpanevan komitean virallisen puhujan tehtävät, vaikka häntä siihen ei ollut kukaan oikeuttanut. Hän asettui asemaan ja näytteli osaa, joka intelligenssimäisellä ja abstraktilla tasolla saattoi olla hyvinkin mielenkiintoinen ja tenhoisa (tässä roolissa punoutuivat hänessä yhteen piirteet, jotka luonnehtivat sekä piispaa in partibus infidelium eli uskottomien alueella että likaisen poliittisen taistelun yläpuolelle asettunutta opettajaa). Käytännössä hän ei kuitenkaan pystynyt tekemään muuta kuin levittämään hämmennystä ja harhakäsityksiä sekä edistämään juonittelua ja opportunistisia hankkeita. Niinpä hän päätyikin mitätöimään Torinon työkamarin kongressin historiallisen arvon ja sen merkityksen, mikä sillä olisi voinut ja pitänyt olla.
Toveri Tascan häthätää tekaisemasta selonteosta puuttuu johtoajatusta, joka järjestäisi käsittelemänsä aineiston ja elostuttaisi esitystä. Toveri Tascalla ei ole täsmällistä tietoa tehdasneuvostojen kehityksestä Venäjällä, vaikka hän olisi helposti voinut ottaa siitä selvän. Toveri Tasca väittää esimerkiksi, että »viimeaikaisten tapahtumien kokemus näyttää johtaneen venäläiset siihen päätökseen, että on välttämätöntä uskoa erillisen tehtaan hallinto paitsi ao. tehtaan työläisille myös suoraan kansantalousneuvostojen nimeämille edustajille».
»Ordine Nuovo» julkaisi 16. elokuuta 1910 kirjoituksen »Kansallistamismenetelmä Neuvosto Venäjällä», jossa hallintotehtävien järjestely venäläisissä tehtaissa on kuvattu, perusteltu historiallisesti ja esitetty sellaisen kehityksen korkeimpana vaiheena, jota kommunistit tukevat ja vievät eteenpäin. Buharinin teoksen »Kommunismin aakkoset» (julkaistu toukokuussa 1918) luvussa »Teollisuuden valvonnasta sen hallintaan» tuo järjestely asetetaan bolševikkien keskeiseksi ohjelmavaatimukseksi, jota toteuttamalla he haluavat tukahduttaa ja torjua Venäjän työväenluokan kehittymättömässä osassa ilmenevät pikkuporvarilliset näkemykset ja anarkosyndikalistiset pyrkimykset. Venäläisten »viimeaikainen» kokemus on ollut teollisuuden sotilaallistaminen, mikä on joissain tapauksissa merkinnyt tehdasneuvostojen lakkauttamista. Tämä johtui siitä tosiseikasta, että työväenvaltion on voimanlähteiden ja teollisuuskaluston puuttuessa ollut pakko palkata muutamiin tehtaisiin suuria talonpoikaisjoukkoja, joiden ajattelutapa on kaukana proletaarisesta ja jotka ovat niin ikään kyvyttömiä teolliseen itsehallintoon. Näille takapajuisille talonpojille neuvostolla ei ollut merkitystä (teollisuudessa)~ ainoa tehokas kollektiivisen kurin muoto oli vallankumouksellisen armeijan kuri, sen sotilaallinen puhetapa ja taisteluhenki.
Siitä, että toveri Tasca tuntee neuvostokysymystä käsittelevän kirjallisuuden huonosti, on olemassa myös tuoreempia näytteitä. Kongressin keskustelujen perusteella tehdyssä, »Avanti!» lehdessä julkaistussa päätöslauselmaehdotuksessa hän panee osastokomissaarien tehtävien määrittelyn Schiavellon tiliin, vaikka se on torinolaisten tehdaskomissaarien omaa ansiota ja vaikka Schiavello on vain lainannut sitä säännöistä, jotka julkaistiin »Ordine Nuovossa» 8. marraskuuta 1919. Näihin sääntöihin koottu ja tiivistetty valtavan suuri aineisto kuvaa Torinon osastokomissaarien kartuttamaa kokemusta ja heidän lukuisia ehdotuksiaan; sen parissa tehdasneuvostojen tutkimustoimikunta joutui hikoilemaan eikä ole mitään syytä kiittää siitä Schlavellia, joka ei tehnyt muuta kuin kopioi koko tuon työn viimeisen kirjallisen muodon.
Samalla tavoin Tasca kiistelee toveri Garinon kanssa väitteestä, jonka mukaan »ammattiyhdistyksen päätehtävä ei ole antaa työläiselle tuottajan tietoisuutta, vaan puolustaa hänen etujaan palkkatyön tekijänä». Tätä väitettä on käsitelty »Ordine Nuovon» pääkirjoituksessa »Syndikalismi ja neuvostot» 8. marraskuuta 1919. Kun anarkosyndikalisti Garino joulukuussa 1919 työkamarin ylimääräisessä kongressissa käsitteli tätä teesiä ja puolusti sitä puhuen taitavasti ja tehokkaasti, tavattomalla voimalla, me olimme toisin kuin toveri Tasca iloisesti yllättyneitä mutta samalla syvästi huolissamme, koska käsitämme tehdasneuvoston synnyn historialliseksi prosessiksi, joka välttämättä johtaa työväenvaltion perustamiseen. Niinpä toveri Garinon, tuon anarkosyndikalistin, asennoituminen osoitti jälleen kerran oikeaksi vakaan käsityksen, että työväenluokka päätyy todellisessa vallankumousprosessissa spontaanisti yhtenäisyyteen teorian ja käytännön alalla, että jokainen vilpittömästi vallankumouksellinen työläinen liittyy väistämättä koko työväenluokan yhteiseen rintamaan toteuttaessaan tehtävää, jonka eteen hän joutuu kapitalistisessa yhteiskunnassa mutta jota yksityinen tahto tai tietoisuus ei ole asettanut.
Meillä on kuitenkin ollut ja me puollamme tehdasneuvostoista näkemystä, jolla ei ole mitään yhteistä toveri Tascan käsityksen kanssa ja jota hän ei pystynyt selostuksessaan korvaamaan uudella ja paremmalla. Me käsitämme neuvoston täysin omaperäiseksi elimeksi. Sen ovat luoneet olot, joihin kapitalistinen järjestys on nykyisellä kaudella saattanut työväenluokan. Neuvostoa ei saa sekoittaa ammattiyhdistykseen, ei kytkeä siihen eikä alistaa sen valtaan. Neuvosto saa päinvastoin syntyessään ja kehittyessään aikaan syvällisiä muutoksia ammattiyhdistyksen rakenteessa ja muodossa.
Kapitalismin rakenteelle on aikanamme ominaista se, että finanssipääoma hallitsee teollisuuspääomaa, pankki tehdasta, pörssi tavaran tuotantoa ja monopoli tehtaan johtajaa. Tämä rakenne on orgaaninen, se on kapitalismin normaalitila, ei sotatottumusten aiheuttama pahe», kuten toveri Tasca väittää Kautskyn tavoin, mutta Kommunistisen Internationaalin perusteesien vastaisesti. Tätä taloutta koskevaa teesiä kannattivat III Internationaalin teoreetikot (Lenin, Zinovjev, Buharin, Rosa Luxemburg, A. Pannekoek ja muut) jo ennen ensimmäistä maailmansotaa. He nojautuivat perusteluissaan pääasiassa aineistoon ja johtopäätöksiin, jotka Hilferding esitti teoksessaan »Finanssipääoma». He puolsivat tuota teesiä polemisoidessaan Kautskya ja muita kirjoittelua harrastavia saksalaisia sosiaalidemokraattijohtajia vastaan, joista sodan aikana ja sen jälkeen tuli kansainvälisen työväenliikkeen »keskustalaisia». Tälle talousteesille Internationaalin teoreetikot perustivat jo silloin teesinsä kolonialismista, imperialismista ja kansalaissodasta, jonka oli väistämättä seurattava jo ennalta nähtyä suurta yhteenottoa maailman uudelleenjakamisesta ja maailmanvallasta Englannin ja Saksan välillä. Kansalaissota, eri kansallisuuksiin kuuluvien työläisten luomat omat valtiot, neuvostojen ja neuvostojärjestelmän tunnustaminen koko Internationaalissa työväenvaltion omaksi muodoksi, valtion joka syntyy lainomaisesti kapitalismin nykyisen kehitysvaiheen luomasta proletaarien taloudellisesta ja poliittisesta tilanteesta; nämä ovat näkemyksiä, joihin Kommunistinen Internationaali perustuu ja joiden mukaan uusien työväenelimien syntymistä on arvioitava. Toveri Tasca on kommunistisilla ja vallankumouksellisilla korulauseillaan ojentanut auttavan käden reformisteille, jotka ovat aina pyrkineet vääristämään neuvoston olemusta. Kun neuvosto pyrkii erottamaan luokkataistelun teollisen laillisuuden maaperältä, he vetoavat byrokratian luomaan »kuriin» ja ryhtyvät teollisen laillisuuden valvojiksi, mikä merkitsee riistäjän ja riistetyn välisten suhteiden laillistamista tehtaassa.
Näin ollen toveri Tascan asioihin puuttuminen oli valmistelematon sekä yleisteoreettiselta että erityisesti neuvostojen teoriaa koskevalta kannalta, joten hän ei osannut tulkita ongelmaa. Hänen »virallinen mutta samalla epävirallinen» puuttumisensa teki kongressin osanottajiin erittäin miellyttävän vaikutuksen, koska se osoitti kylmäverisyyttä ja taitoa asettua ammattiyhdistysliikkeen sisäisten taistelujen yläpuolelle. Tämän puuttumisen vuoksi Torinon työkamarin kongressi sai aikaan vain virheellisiä käsityksiä ja sekaannusta, se auttoi pitämään yllä tilannetta, joka on koko ammattiyhdistysliikkeelle sekä ammattiyhdistysten ja työkamarien yhtenäisyydelle mitä vahingollisin.
Kun aloimme yhdessä toveri Tascan kanssa julkaista »Ordine Nuovoa», lupauduimme noudattamaan käytäntöä, jossa kummallakin olisi oikeus ja velvollisuus valvoa ja kritikoida toista, oikeus ja velvollisuus sanoa totuus suoraan ja kaunistelematta. Näin päätimme jo siksi, että tahdoimme saada ryhmässämme aikaan kehittyneet, kaikinpuoliset keskinäiset suhteet. Toveri Tasca sallinee meidän todeta, että hänen esiintymisensä on muutamassa tunnissa tehnyt tyhjäksi kasvatustyön ja työläiskulttuurin kehittämisen tulokset, jotka vaativat »Ordine Nuovolta» ja »Ordine Nuovon» ryhmältä vuoden mittaista työtä ja suuria ponnistuksia.
Ilman allekirjoitusta.
[1] Tascan kanssa käydyn väittelyn syistä ja kehityskulusta ks. artikkelia »'Ordine Nuovon' ohjelma» Toim.