Huolimatta sosialidemokraattisten teoretikkojen kaikista jutuista, jotka tietävät kertoa maailman kapitalismin uudesta aikakaudesta; huolimatta Hilferdingin uudesta evankeliumista, mikä siirtää arkistoon oikeaoppisen marxilaisuuden väitteen sotien välttämättömyydestä kapitalistisessa järjestelmässä; huolimatta siitä jumaloimisesta, jota sosialidemokraatit osoittavat »kansainliitolle», amerikalaiselle rahamassille ja amerikalaiselle »demokratialle» kiitää maailma suuria katastrofeja kohti, sillä me elämme sotien ja vallankumousten aikakautta. Me emme surkuttele ollenkaan sitä, että elämme tällaisena myrskyisenä aikana. »Ukot», tieteellisen kommunismin suuret perustajat Marx ja Engels odottivat riemuiten sitä hetkeä, jolloin »guerre universelle» tai »guerre generale»[1] saa suraajakseen suuren »halloon», kuten he tapasivat sanoa, s.t.s, jolloin alkaa ratkaisevan vallankumouksellisen myrskyn aika. Kaukana kuin taivas on maasta on tuo aate Karl Kautskyn pikkuporvarillisesta voileipä- ja yömyssykannasta, jonka päätunnuksena on »rauha ja varmuus» (Ruhe und Stetigkeit). Rauha kapitalismille! Kapitalististen suhteiden lujuus (sillä neuvostojärjestelmän lujuutta ei Kautsky suinkaan toivo, ja muissa valtioissa taas ei edes sosialidemokraattinen »ajattelu» vielä ole keksinyt sosialismia)! Turhaan etsitään Marxin tai Engelsin kirjoituksista sellaisia kehoituksia, tai sellaista kieltä. Se onkin mahdotonta sen vuoksi, että vallankumoukselliset eivät voi sellaisia päästää mieleensäkään, koska vallankumouksellinen ei voi hetkeksikään ruveta ylistelemään vallitsevaa kapitalistista järjestelmää. Hänen tehtävänänsä on kukistaa tämä järjestelmä, mutta ei suinkaan toivoa sille hyvää terveyttä, lujuutta ja rauhaa.
On jo aika erota menneistä muistoista. On aika lopullisesti lakata edes ehdollisestikaan katselemasta sosialidemokraattisia johtajia vallankumouksellisina. Sillä he esiintyvät meidän silmissämme täydellisinä pikkuporvarillisina vastavallankumouksellisina, vallitsevan järjestelmän suojelijoina. Kun tämän ymmärtää, niin voi käsittää heidän argumenttiensa koko logiikan. Onhan muuten selvääkin, että jos jonkun päätehtävänä on suojella kapitalismin »rauhaa ja lujuutta», s.t.s. olla kapitalismin vahtikoirana, niin tulee hänen ehdottomasti haukkua jokaista ja hyökätä jokaisen kimppuun, joka uskaltaa nousta tätä järjestelmää vastaan tai vaikkapa vain aiheuttaa sille jonkinlaista epämukavuutta, ikävyyksiä tai vaikeuksia. »Rauhan ja lujuuden» näkökannalta on taisteltava Neuvostoliittoa vastaan, sillä jo sen pelkkä olemassaolo on pääomalle tavattoman epämiellyttävä ja häiritsee varsin vakavasti sekä sen »lepoa» että »lujuutta». Tältä näkökannalta lähtien on tarmokkaasti taisteltava kommunismia vastaan, sillä se on vallankumouksen päävoima. Tältä näkökannalta lähtien on taisteltava n.k. »aasialaista natsionalismia vastaan», s.t.s. vallankumouksellisia vapautusliikkeitä vastaan siirtomaissa ja puolisiirtomaissa. Tältä näkökannalta lähtien on myöskin tuettava kaikkia Neuvostoliiton sisäisiä ja ulkonasia vihollisia, särjettävä proletariaatin diktatuuria ulkoa ja sisältä käsin, sillä juuri se on kapitalistista maailmaa uhkaavan levottomuuden ja rauhattomuuden kehto. Lyhyesti sanoen täytyy tältä näkökannalta lähtien kaikin keinoin tukea porvarillista vastavallankumousta. Tämän tekeekin Karl Kautsky, esittäessään samoja »tieteellisiä» argumentteja ja samoja tunnuksia kuin porvarillinen sanomalehdistö (ainoatakaan omaperäistä argumenttia ei näet Kautskyllä ole).
»Kommunistisessa Manifestissa» kirjoitti Karl Marx:
»Aave kummittelee Europassa — kommunismin aave. Kaikki vanhan Europan mahdit ovat tehneet pyhän liiton toimeenpannakseen ajometsästyksen tämän aaveen tuhoamiseksi: paavi ja tsaari, Metternich ja Guizot, Ranskan radikaalit ja Saksan poliisit».
Tästä vanhan Europan mahtien luettelosta on nyt poistettava muutamia toimihenkilöitä, ensi sijassa Venäjän tsaari. Mutta toiselta puolen voidaan luetteloa runsaasti täydentää. Sillä tähän »paavien», »radikaalien» ja »poliisien» luetteloon on nyt lisättävä kunnianarvoisat sosialidemokraattiset johtajat. Muutamilla esimerkeillä voidaan osoittaa kuinka vähän omaperäisiä he ovat sekä »sanoissa» että teoissa.
Niinpä esim. »Manchester Guardian Weekly» (26. 12. –24) kirjoittaa Rooman paavin ja Chamberlainin kohtauksesta. Kumpikin heistä puhuu bolshevismista (the Bolschevik question was discussed). Rooman paavi puhuu aivan »kuin Kautsky» (tai Kautsky kuin paavi?):
»Pidämme velvollisuutenamme kehoittaa kaikkia, mutta varsinkin vallassa olevia henkilöitä, jotka rakastavat rauhaa ja ihmisperheen pyhyyttä ja ihmisarvoa, ponnistamaan kaikki voimansa taisteluun sosialismin ja kommunismin taholta tulevia vaaroja ja vääryyttä vastaan».[2]
Myöskin Kautsky sanoo aivan samoin, että kommunismi rikkoo rauhan. Mitä tulee »perheeseen», niin on Kautsky siitäkin sanonut (onhan hän kirjoittanut, että bolshevikit »yhteiskunnallistuttavat» naiset, jopa esittänyt todistukseksikin vastaavan väärennetyn asiakirjan). Mitä tulee »ihmisarvoon», »vaaroihin» ja »vääryyteen», niin on Kautsky niidenkin puolesta vuodattanut kokonaisia meriä mustetta. Eikö olekin liikuttavaa sellainen yhtäläisyys?
Nykyinen mustasotnialainen, venäläinen päätaantumuksellinen, herra Berdjajev (myöskin entinen marxilainen) on kirjoittanut meidän vallankumouksemme antamien kokemusten pohjalla erikoisen »filosofisen» teoksen, jossa m. m. sanotaan: »Yhteiskunnallinen vallankumous ei voi olla muistuttamatta ryöstöä ja rosvousta».[3]
On tarpeetonta esittää lisää todistuksia siitä, että koko porvarillinen sanomalehdistö on tällä kannalla. Ja me olemme myöskin jo nähneet, että se on Kautskyn kaikkien mielipiteiden lähtökohtana. Ja koska nykyään kapitalistisen järjestyksen »lujuutta» erikoisesti uhkaa vaara aasialisten kapinain taholta, niin rientää herra Kautsky antamaan riittävää oikeutusta kuularuiskutulelle, jota säikähtäneet englantilaiset imperialistit käyttävät Kiinan työläisten nälän tyydyttämiseksi. Onhan tunnettua, että varsinkin taantumuksellisen porvaripiirien sanomalehdet koettavat esittää Kiinan kansan suuren vapautusliikkeen pelkkänä »Moskovan agenttien» salaliittona. Tämä ei tarkoita mitään muuta kuin sitä, että samanaikaisesti tahdotaan salata sekä teloitukset idässä että Neuvostoliittoa vastaan tähdätyn sotilaallisen ja finanssisaarron valmistelu. Entäs Kautsky? Kautsky rientää edelle ja nousten takakäpälilleen haukkuu:
»Tämä (lainojen hankinnan epäonnistuminen, N.B.) on Moskovan epätoivoisille uhkapelaajille vain yksi lisä syy mellakoiden valmistelemiseen siinä toivossa, että he ryöstön (Pluenderung) avulla saavuttavat sen, mitä eivät lainojen avulla ole voineet saada. Kaikissa idän valtioissa yrittävät he nykyään saada aikaan tulipaloa, pannakseen sopivan hetken tullen maailman liekkeihin ja voidakseen ryöstää sen».[4]
Te erehdytte, jos luulette, että Kautsky tekee pienimmänkään yrityksen analysoidakseen idän liikettä, asettaakseen sen yhteyteen kapitalististen valtojen imperialismin kanssa, etsiäkseen sen luokkajuuria, arvioidakseen sitä maailman historian valtavana tekijänä. Mitään sellaista ei Kautskyllä ole. Hän nojautuu aivan toisellaisiin »tieteellisiin argumentteihin». Esitettyään asian niin, että Kiinan vallankumous on Moskovan »pelurien» ryöstötoiminnan tuote, herra Kautsky heti sen jälkeen »hienosti viittaa» siihen, mitä imperialististen valtojen tulisi tehdä vapautuakseen »lujuuttaan» uhkaavasta levottomuudesta ja vaarasta. Kautsky kirjoittaa:
»Tämä (bolshevikkien, N. B.) murhapolttopolitiikka ei ole vaaratonta heille itselleenkään. Se voi jonakin kauniina päivänä saattaa Venäjän sotaan mitä epäsuotuisimmissa olosuhteissa.»[5]
Joka ei tästä käsitä, että Kautsky kiihoittaa avoimesti imperialistisia valtioita Neuvostoliiton kimppuun, on yksinkertainen hölmö. Kautsky tosin puhuu, että hän on — aseellista interventionia vastaan. Mutta tämä on vain ulkokultainen, tekopyhä, arvoton ja arka veruke. Kuka sitä uskoo? Olihan Kautsky todistavinaan, että meillä vallitsee mitä verisin pyövelijärjestelmä, että se on väkivallalla tuhottava, että me kaikkialla harjoitamme pelkkää ryöstöä, että me olemme idässä »pääsyyllisiä» ja työskentelemme sielläkin vain ryöstääksemme. Heti tämän jälkeen hän sanoo, että sodan sattuessa tämä »peli» kyllä meille kostetaan. Ja tätä hän puhuu juuri sillä hetkellä, jolloin tällaista sotaa itse asiassa valmistellaan! Mutta tämän jälkeen meille kuitenkin ulkokultaisesti vakuutetaan: me sentään olemme aseellista interventiota vastaan! Huolimatta siitä, että kaikki »argumentit» puhuvat sen puolesta! Kautsky puhuu asioita, joita porvaritkin häpeävät puhua!
Mutta nytpä ei, arvoisa herra, petetäkään yhtä helposti työläisiä kuin v. 1914.
Kautskyn »ajatusten » myöhempi kehitys osoittaa, että hän janoaa sotaa Neuvostoliittoa vastaan.
»Sotilaallinen tappio voi helposti saada aikaan sen, että paikalliset nousut kaupungissa ja maaseudulla yhtyvät yhtenäiseksi nousuksi ja saavuttavat sellaisen hyökyaallon voiman, mikä pyyhkäisee tiehensä bolshevismin kaikkine voimakeinoineen».[6]
Ja edelleen:
»Kuinka tulisi Venäjän sosialistien käyttäytyä tällaisessa tapauksessa? ... Saattaisi käydä kohtalokkaaksi, jos meidän internationalemme sillä tekosyyllä, että se hylkää aseellisen kapinan valmistelun bolshevismia vastaan, jo edeltäkäsin tuomitsisi kaikki kapinat sitä vastaan vastavallankumoukselliseksi teoksi ja kieltäisi jäsenensä Venäjällä ottamasta osaa sellaiseen kapinaan. Ei tule kysymykseenkään, että sosialidemokraattien pitäisi yrittää pelastaa bolshevistista järjestelmää. Puolueettomuus taas kansanjoukkojen yleisen nousun sattuessa olisi poliittinen itsemurha».[7]
Me tietysti tiedämme, mitä vastavallankumouksellisten kielellä merkitsee »joukkojen nousu». Jokainen meidän työläisistämme ja talonpojistamme tietää erinomaisen hyvin, että kansanjoukot tulevat taistelemaan neuvostovallan puolesta. Mutta nyt saamme Kautskyltä, siis luotettavasta sosialidemokraattisesta lähteestä tietää, ettei tule kysymykseenkään menshevikkien apu neuvostovallalle. Päinvastoin tulee sosialidemokraattien Kautskyn mukaan ottaa aktiivisesti osaa kapinaan neuvostovaltaa vastaan.
Palaamme vielä asian tähän puoleen. Tällä kerralla kiinnittää mieltämme toinen asia, nim. vastavallankumouksellisen Kautskyn yleinen strategia. Ylläesitettyjen sitaattien jälkeen on helppo arvata, mikä on tämän kavaltajan strategia.
Kautsky sanoo kansainväliselle porvaristolle: »Käyttäkää hyväksenne Kiinan vallankumousta ja kietokaa Venäjä sotaan. Kyllä me, sosialidemokraatit, silloin iskemme sisästäpäin.»
Näiden kehoitusten mitattoman alhaisuuden arvioimiseksi on tarpeen muistaa, mitä puhui kansalainen Kautsky imperialistisen sodan aikana Wilhelm Hohenzollernin hallitessa, preussilaisen panssaroidun nyrkin diktatuurin vallitessa. Silloin herra Kautsky vastaukseksi kehotukseen vallankumouksellisen vastaiskun antamiseksi lausui, että Internationale on rauhan väline (Friedensinstrument); että sodan aikana ei sillä, Internationalella, ole mitään tekemistä; että on tämän vuoksi istuttava rauhassa eikä maristava. Mutta nyt Kautsky keinottelee sodalla, liittää kapinalliset mielipiteensä juuri sotaan ja unohtaa, että hänen »internationalensa» on rauhan väline (»Friedensinstrument»).
Mistä sitten on kysymys?
Kysymys on siitä, ettei Kautsky voi taistella porvaristoa vastaan, mutta voi taistella proletariaatin diktatuuria vastaan. Ei sovi häiritä Wilhelmin isänmaan imperialistista sotaa, mutta on hyökättävä neuvostovallan selkäpuolelle, silloin kun se puolustautuu imperialisteja vastaan. Ei sovi nousta kapinaan pääomaa vastaan, mutta kyllä neuvostoja vastaan. Eikö tämä ole yli ymmärryksen menevää petturuutta? Eikö tämä ole aktiivista aseellista apua ulkomaalaisille interventionisteille? Ja kaiken tämän jälkeen meille sanotaan, että me »liioittelemme», että sosialidemokraatit myös ovat »sosialisteja» j.n.e. y.m.s. Tietysti on rehellisiä työläis-sosialidemokraatteja, jotka hyväuskoisuudessaan erehtyvät. Mutta Kautskyn tapaiset »johtajat» eivät ole mitään muuta kuin verestä likaisen imperialismin palkkalaisia, trubaduureja ja apostoleja. Nyt se näkyy selvemmin kuin koskaan ennen.
Mitenkä raivostuivatkaan herrat sosialipatriootit, kun bolshevikit imperialistisen sodan aikana esittivät tunnuksen: tappio »oman» maan imperialistiselle hallitukselle! Mutta nyt ei Kautsky ainoastaan huuda meidän kimppuumme interventionistisia haaskalintuja, hän ei ainoastaan keinottele sodalla, vaan esittää Neuvostoliiton sotilaallisen tappion julkiseksi ohjeeksi! Voiko porvariston palvelemisessa pitemmälle edistyä?
Mielenkiintoisinta kaikesta on kuitenkin se, että Kautsky eräässä kohdassa avoimesti itse tunnustaa olevansa — vastavallankumouksellinen. Vastikään näimme, että hänen esityksensä mukaan bolshevikkien maailmanvallankumous ei ole muuta kuin pelkkää rikkaampien valtioiden ryöstämistä. Mutta kirjasensa 24 sivulla Kautsky, analysoidessaan meidän politiikkamme »kaksinaisuutta» (lainoja ja niiden etsimistä toiselta puolen, »maailmanvallankumousta» toiselta puolen) kirjoittaa seuraavaa rauhallisista suhteista kapitalististen valtioiden kanssa:
»Tämä päämäärä estää puuhailemisen maailmanvallankumouksen puolesta, mutta siitä huolimatta ei viimemainittu ensinmainitun kautta joudu syrjään sysätyksi Neuvosto-Venäjän politiikassa. Ensinnäkin on traditionilla, niinkin nuoressa järjestössä kuin neuvostohallitus, suuri merkityksensä. Ja toiseksi taas on odotuksen ylläpito maailmanvallankumouksen pikaisesta puhkeamisesta ainoa keino, jonka avulla huomattava määrä ulkomaalaisia työläisiä voidaan vetää kommunismin lippujen alle. Sinä hetkenä, jolloin Neuvosto-Venäjä maailman proletariaatin silmissä luopuu maailmanvallankumouksesta, menettää se huomattavimman osan vaikutusvallastaan ulkomailla».[8]
Luopio Kautsky luulee kirjoittaneensa tämän kaiken meitä vastaan. Luopio Kautsky ei näe miten hartaasti hän tässä sylkäisee omaa menneisyyttään vasten naamaa. Millaiseksi osottautuukaan tämä häväistyskirjoitusten laatija?
Hänen lausunnostaan siis käy selville, että neuvostohallitus on »vallankumouksellinen järjestö». Pankaa merkille, ettei kysymys ole vuosien 1917–20 neuvostohallituksesta, vaan neuvostohallituksesta, joka käy neuvotteluja lainoista, s.t.s. nykyisestä neuvostohallituksesta.
Ja Kautsky ilmoittaa, että nykyinen neuvostohallitus on — vallankumouksellinen.
Edelleen. Me muistamme Kautskyn ilmoittaneen, että vastavallankumouksellisimmatkin hallitukset, esim. Horthyn hallituksen tapaiset, ovat paljon parempia kuin »Moskovan tyrannit».
Siis:
Moskovan hallitus on huonompi kuin Horthyn hallitus.
Horthyn hallitus on vastavallankumouksellinen.
Moskovan hallitus on — »nuori ja vallankumouksellinen järjestö».
Siis. Niin. mitä siitä »siis» seuraa, herra Kautsky? Ajatteletteko te mitä sanotte? Mutta ainakin te suoraan ja kyynillisesti sanotte:
Vastavallankumous on parempi kuin vallankumous.
Siinä on johtopäätös käsiteltävinä olevien väitteiden oikeasta ajatuksesta.
Kautsky kehoittaa imperialisteja sotaan »nuorta vallankumouksellista järjestöä» vastaan.
Karl Kautsky lupaa iskeä »nuoren vallankumouksellisen järjestön» hallitusta selkäpuolelta, heti kun vain tulee ulkopuolisia sotilaallisia tappioita. Tämä on painettava mieleen. Tätä ei ole unohdettava, ei koskaan.
Kirjoittaja »toteaa», että Neuvosto-Venäjä kadottaa vaikutuksensa työläisjoukkojen keskuudessa, jos se lakkaa myötätuntoisesti suhtautumasta maailmanvallankumoukseen.
Kauhea synti! Kauhea rikos se, että »Neuvosto-Venäjällä» on tällaista myötätuntoa!
Siinä Kautsky vielä kerran paljastaa itsensä. Hänen mielestään on se seikka erinomaisen paha, että »Neuvosto-Venäjä» koko maailman työläisten silmissä on maailmanvallankumouksen symbolina.
Ja tottakai se on paha! Häiritseehän se kapitalistisen järjestyksen »rauhaa ja lujuutta»! Eihän se anna yörauhaa pikkuporvareille ja heidän »oppineille» yömyssyilleen!
Nyt on lopullisesti selvää se, miksi vallankumous on kuvattava ryöstöksi ja maailmanvallankumous — koko maailmaa käsittäväksi ryöstöksi. Täytyyhän »rauhan ja lujuuden» nimessä vieroittaa ulkomaiden työläiset vallankumouksesta. Ja herra Kautsky yrittää sitä otsansa hiessä. Syökää, kunnianarvoisa vanhus, porvariston »leipää»! Olette sen täysin ansainneet...
Kautsky kuvittelee olevansa hyvinkin teräväjärkinen, löytävänsä Amerikan, kun hän »paljastaa», että me toiselta puolen myötätunnolla suhtaudumme maailmanvallankumoukseen ja toiselta puolen haluamme päästä »normaalisiin kauppasuhteisiin» y.m.s. Laverrellaan kuin poliisiurkkija ja ilmiantaja siitä, että kommunistit aina voivat luikkia salaa rajan yli ja »antaa ulkomaisille kommunisteille ohjeita, tunnuksia ja ennen kaikkea rahaa» (sivulla 24), herra Kautsky kirjoittaa:
»Toiselta puolen on bolshevikkien täytynyt lopultakin huomata, että maailmanvallankumouksen osakkeet olivat sangen huonossa kurssissa, mikä jatkuvasti laskee. He ovat nähneet, että ulkomaiden työläisjoukot yhä yksimielisemmin ovat kääntäneet selkänsä heidän menettelytavoilleen, ... mutta että ulkomaiden kapitalistit sensijaan ovat sangen mukiinmeneviä ihmisiä, jos heille avaa liiketoiminnan ja liikevoiton mahdollisuuksia.
»Siten nousi maailmanvallankumouksen päämäärän rinnalle uusi sille suoraan vastakkainen pyrkimys: rauhallisten suhteiden aikaansaaminen kapitalististen valtojen kanssa, tunnustetuksi tuleminen näiden taholta ja vapaan kanssakäymisen aikaansaaminen niiden kanssa.»
Tämän kaiken pitäisi Kautskyn mielestä tuntua hyvin myrkylliseltä. Mutta jos vähänkin tarkemmin katsomme asiaa näemme heti narrin pistäviin esiin.
Kysykäämme vain itseltämme, mitä Kautsky oikeastaan ehdottaa: Emmekö saisi pyrkiä rauhallisiin suhteisiin? Pitäisikö meidän julistaa sota koko kapitalistiselle maailmalle?
Jokaiselle on ensiksikin selvää, että se olisi mitä suurin tuhmuus. Toiseksi tulisi Kautsky tällaisessa tapauksessa entistä äänekkäämmin huutamaan maailman rosvoamisesta. Kautskyllä ei siis ole oikeastaan mitään vastaan sanomista.
Vai pitäisikö meidän ehkä lakata myötätunnolla suhtautumasta maailmanvallankumoukseen? Siitä myötätunnosta, jolla Kautskyn omien sanojen mukaan meidän arvovaltamme lepää? Pitäisikö lakata olemasta »nuorena vallankumouksellisena järjestönä»? Kavaltaa maailmanvallankumouksen aatekin? Sitäkö neuvoo meille vanha petturi?
Sellaiseen emme mene. Mutta huvittavaa olisi saada kuulla Kautskyltä avoimesti tällainen ehdotus.
Mutta nyt itse asiaan. Kuten lukija vaivatta huomaa, täyttää Kautsky esityksissään suoraan ja välittömästi kansainvälisen porvariston antamaa tehtävää.
Porvaristo käy meidän kanssamme kauppaa ja vaatii mahdolisimman paljoa. Se sanoo meille: jos tahdotte käydä kauppaa meidän kanssamme, heittäkää hiiteen myötätuntonne vallankumousta kohtaan.
Me vastaamme sille: kauppaa teidän kanssanne haluamme tehdä, emme sekaannu asioihinne, mutta myötätunnostamme maailmanvallankumousta kohtaan emme luovu.
Mitä tekee Kautsky? Meidän ja kapitalistien välisessä riidassa seisoo hän kokonaan kapitalistien puolella, meitä vastaan. Hän kannattaa itse asiassa kapitalistien vaatimuksia.
Mutta ehkä sellainen asiain tila onkin mahdoton, ettei proletaarinen valtio voi olla olemassa ja harjoittaa kauppaa kapitalististen valtioiden kanssa, pettämättä maailmanvallankumousta.
Asiallisesti ei tähän kysymykseen ole vaikea vastata. Maailmanvallankumous ei kehity tasaisesti. Sen kehitys tarjoaa mitä kirjavimman ja monimutkaisimman kuvan. Ei ole ajateltavissakaan, että vallankumous kaikissa maissa saisi voiton yhdellä iskulla ja samanaikaisesti. Senvuoksi onkin ylimenokausi, jonka aikana samanaikaisesti elävät rinnan toinen toistensa kanssa proletaariset ja porvarilliset valtiot, kiertämätön. Ja koska tällainen tila saattaa kestää kokonaisen historiallisen ajanjakson, on käsitettävissä, että tämä ajanjakso on täynnään ristiriitoja.
Kuvaavaa Kautskylle on, että hän tässä kohdassa on kokonaan »unohtanut» entiset bolshevikkeihin kohdistamansa moitteet. Lukija muistanee miten hän syytti meitä siitä, ettemme ymmärrä ylimenokausia. Mutta nyt hän taas vähääkään välittämättä nojaa aivan päinvastaisiin argumentteihin. Kyllä on surkuteltava »dialektikko»!
Mutta Kautsky menee ilmiannoissaan vieläkin pitemmälle. Koko maailman porvaristo väittää nykyään, että Komintern ja neuvostovalta on yksi ja sama asia. Porvaristo tarvitsee, tätä sekä taistelua varten Neuvostoliittoa vastaan, että kaikkien kommunististen työläisten leimaamiseksi »Moskovan agenteiksi». Mitä tekee Kautsky? Hän antaa rajattoman kannatuksensa tälle selitykselle:
»He (bolshevikit) luulevat edelleenkin voivansa jatkaa kaksinaista politiikkaansa sen kautta, että he ovat luoneet eri laitokset sen proletaarista ja kapitalistista osaa varten. Kommunistinen Internationale puuhaa maailmanvallankumousta, saarnaa kaikkien hallitusten kukistamista. Neuvostodiplomatia sen sijaan yrittää hankkia näiden samojen hallitusten luottamuksen ...
»Mutta kenellekään ei enää ole salaisuus, että nämä herrat komentelevat yhtähyvin kolmatta internationalea kuin neuvostodiplomatiaakin... Nykyään on tämän vastakohdan seurauksena, ettei kukaan usko Venäjän hallitukseen».
Hyvä, Kautsky! Erinomaista! »Demokraatti» Kautsky yhtyy kiihkoisimpien imperialististen politikkojen vaatimukseen, jonka mukaan Komintern on karkotettava Neuvostoliiton rajojen sisältä, koska se on tarpeen herroille kapitalisteille. Jos tähän vielä lisätään Kautskyn ilmoitukset »valtion rahaeristä» (sivulla 10), niin on silmiemme edessä oivallinen poliisilaitoksen asiakirja, joka kantaa nimeä »Karl Kautskyn memorandumi II Internationalelle». Olisi suoraan hävettävää ruveta tarkemmin käsittelemään kysymystä neuvostohallituksesta ja Kominternistä. Tottakai Kautskyn täytyy ymmärtää, että jos Ebertin ja Hindenburgin tasavalta voi kirjoittaa kauppasopimuksen Italian kanssa, ei se vielä sitä merkitse, että se olisi täydellisesti solidarinen fascistipuolueen kanssa. Ja eikö herra Kautsky ymmärrä sitä, että Englannin hallitus ja esim. »Kansainvälinen seura taistelun käymiseksi bolshevismia vastaan» ovat kaksi eri asiaa. Eikö Kautsky ymmärrä, että sellainen samallainen suhde on olemassa Neuvostoliiton proletariaatin hallituksen ja kommunististen työläisten kansainvälisen järjestön välillä?
Tämän eron ymmärtää jokainen. Mutta kun porvaristo ulvoo, ei tietysti Kautskykään voi olla ulvomatta. Sillä tavalla, arvoisa herra!
Mutta älkää luulko, lukija, että Kautskylle riittää yksin sota-spekulatio, niin hävettävä kuin se onkin. Hänellä on paljon mahtavampi asevarasto. Hän ajattelee myöskin finanssipainostusta. Sietää tutkia asian tätäkin puolta, sillä onhan edessämme harvinainen, klassillinen malli-luopio, jonka veroista saa turhaan hakea.
Pyydämme kiinnittää huomiota seuraavaan todella hämmästyttävään Kautskyn mietintöön:
»Neuvosto-Venäjäkään ei voi nykyään pitää yllä talouttaan ilman ulkomaisia lainoja...
»Lainojen myöntäminen Neuvosto-Venäjälle ilman mitään ehtoja, merkitsisi uusien varojen antamista sen despooteille niiden kansanjoukkojen sortamiseksi, joita he hallitsevat ja joita he voivat pitää vallassaan vain väkivallalla.
»Toiselta puolen merkitsisi kaikkien lainojen ehdoton kieltäminen Venäjälle voimakkaan painostusvälineen päästämistä käsistä, välineen, jonka avulla kävisi mahdolliseksi kiristää nykyisiltä Moskovan vallanpitäjiltä myönnytyksiä demokratian hyväksi.
»Lainoista ei ole kieltäydyttävä, mutta niitä on annettava vain ehdoilla, jotka merkitsevät sen hirmuisen painon keventämistä, jonka alla Venäjän kansa huokaa.
»Jokainen tuollainen ehto on puolustettavissa lainanantajien etujen nimessä, niin etteivät bolshevikit voi näitä ehtoja hyljätä ulkomaiden sopimattomana sekaantumisena Venäjän sisäisiin oloihin.
»Demokraattisten myönnytysten saaminen ei, niin kummalliselta kuin se näyttäneekin, ole edullista vain Venäjän proletariaatille, vaan myöskin Venäjän ulkopuolella oleville kapitalisteille, jotka rahoja Venäjälle toimittavat joko lainoina tai konsessionien oston kautta.»[9]
Verrattain paljon aikaa on jo vierähtänyt siitä, kun ulkomaalaiset kapitalistit lakkasivat röyhkeästi vaatimasta meidän poliittisen järjestyksemme muuttamista. Sen muuttamiseksi ne tappelivat ase kädessä. Mutta työläiset ja talonpojat ovat heille näyttäneet, että kansa kykenee puolustamaan hallitustaan kaikkia ulkomaalaisen pääoman ja Venäjän valkokaartilaisten väijytyksiä vastaan. Sen jälkeen yrittivät ulkomaiden kapitalistit esittää samoja vaatimuksia »rauhallisin keinoin», kaupallisen toiminnan ennakkoehtona. Mutta tämäkin »kehitysvaihe» on jo ohi.
Nyt kun ilmassa tuntuu hälyyttäviä enteitä, riittää herra Kautskyllä hävyttömyyttä esittää jälleen nämä vaatimukset!
Yököttää tällaista Juudasta katsellessa. »Lainoja», s.t.s. rahoja ei ole Kautskyllä, vaan kapitalisteilla. Painostusta rahojen avulla ei voi osoittaa Kautsky, vaan kapitalistit. Mutta joutuuko Kautsky tämän vuoksi hämminkiin. Ei vähääkään! Hän päinvastoin käyttää »lainanantajien etuja» todistuskappaleina.
Erikoisen hämmästyttävä ja kyynillinen on Kautskyn argumentti, jonka mukaan hänen suosittelemansa »painostus» ei ole sekaantumista sisäisiin asioihin senvuoksi, että se »on puolustettavissa itsensä lainanantajien etujen nimessä». Tämän »tieteellisen argumentin» vuoksi olisi sen kirjoittaja todellakin ansainnut sen, että häntä olisi otettu pitkistä korvistaan kiinni ja talutettu »ajattelijana» julkiselle paikalle kaiken kansan nähtäväksi. Eiköhän interventioinkin olisi »puolustettavissa» interventionistien etujen nimessä. Vai onko Kautsky, opittuaan jotakin Vorländerilta, keksinyt jonkunlaisen platonisen interventionin? Keihin ja minkälaisiin hölmöihin perustaa Kautsky laskelmansa?
Hänen »kunniakseen» on kuitenkin sanottava, että hän itsekin tuntee asemansa heikkouden. Ja tämän vuoksi hän, rohkaistuaan itseään, löytää äkkiä »ulospääsyn» selittämällä, että kaikkein tärkeimmässä kysymyksessä, nimittäin kysymyksessä poliittisesta vallasta ulkomaiden kapitalistien edut ovat samat kuin työläisten edut!
Työläiset! Kiittäkää herra Kautskyä tästä mullistavasta keksinnöstä!
Aivan samalla tavalla puhuivat meidän maatamme piinanneet kenraalit Ironside, Koltshak ja Judenitsh. Ja samaa kieltä puhuu nyt Kautsky, II Internationalen »johtaja».
Alhainen propaganda Neuvostoliittoa vastaan, finanssipainostus ja kapina — siinä kansainvälisen porvariston antamia tehtäviä täsmällisesti täyttävän Kautskyn ohjelma. Ja koska kansainväliset urkkijat, etupäässä englantilaiset, aina valitsevat toimintansa keskipisteeksi Georgian (se näet antaisi kapitalisteille tilaisuuden päästä lähelle naftalähteitä ja olisi varsin sopiva englantilaisten laivastolle), ei tietysti Kautskykään jätä tätä »yksityisseikkaa» huomioonottamatta:
»...Georgiassa ei koskaan ole ollut sitä vaaraa, että kapina bolshevistista herruutta vastaan, jos se onnistuisi; voisi palvella taantumusta. Jokainen kapina tulisi siellä palvelemaan kaikesta venäläisestä vallasta vapaan kansallisen riippumattomuuden saavuttamista (»Georgiassa on muka venäläinen valta! N.B.)».[10]
Siinä niiden »neuvojen» summa, jotka kansainväliselle porvaristolle antaa sen oma sankari. Uuden vastavallankumouksellisen aallon kohotessa, hetkellä, jolloin itse hillitymmät porvarillisetkin kirjailijat levottomuudella katselevat »pyhän liiton» järjestämistä »nuorta vallankumouksellista» maata vastaan esiintyy Karl Kautsky »arvovaltaisena» asiantuntijana pankkiirien, poliisien, kenraalien, salaliittolaisten, fascistien ja emigranttien leirissä. Hän esiintyy todella kansainvälisen porvariston apostolina.
[1] »Maailman sota» tai »yleinen sota».
[2] »Manch. Guard. Weekly», 28. 12. –24. »The Pope and Russia. Grave dangers of Socialism».
[3] Nikolais Berdjajev: »Epävertaisuuden filosofia». Berlin, Kustannusliike Obelisk, s. 25.
[4] Kautskyn kirja, s. 48.
[5] Kautskyn kirja, s. 48.
[6] Kautskyn kirja, s. 48.
[7] Sama teos, sivut 48–49.
[8] Kautskyn kirjanen, sivut 24–25.
[9] Kautskyn kirja, sivut 34–35.
[10] Kautskyn kirja, s. 42.