V. I. Lenin 23.12.1918
Kopioitu www.sosialismi.netistä.
Berliiniläisen 'Punaisen Lipun' ja wieniläisen 'Herätyshuudon' (Weckruft), Saksan Itävallan kommunistisen puolueen äänenkannattajan, harvalukuiset Moskovaan saapuneet numerot osoittavat, että imperialistisaalistajien sotaa tukeneet sosialismin kavaltajat, kaikki nuo Scheidemannit ja Ebertit, Austerlitzit ja Rennerit kohtaavat ansaittua vastustusta Saksan ja Itävallan vallankumouksellisten proletaarien todellisten edustajien taholta. Palava tervehdyksemme kummallekin lehdelle, jotka ilmaisevat selvästi 3. Internationaalin elinkykyisyyttä ja kasvua.
Niin Saksassa kuin Itävallassakin näyttää vallankumouksen tärkeimpänä kysymyksenä olevan nyt tämä: perustava kokous vai neuvostovalta? Vararikkoutuneen 2. Internationaalin edustajat, kaikki Scheidemannista Kautskyyn asti ovat edellisen kannalla ja sanovat omaa näkökantaansa "demokratian" puolustamiseksi (Kautsky puhuu jopa "puhtaasta demokratiasta") diktatuurin vastakohtana. Kautskyn kannanottoja olen eritellyt seikkaperäisesti vastikään Moskovassa ja Pietarissa ilmestyneessä kirjasessani 'Proletaarinen vallankumous ja luopio Kautsky'. Koetan esittää lyhyesti asian ytimen tässä kiistakysymyksessä, josta on nyt käytännöllisesti katsoen tullut ajankohtainen kaikissa edistyneimmissä kapitalistisissa maissa.
Scheidemannit ja Kautskyt puhuvat "puhtaasta demokratiasta" eli "demokratiasta" yleensä petkuttaakseen joukkoja ja salatakseen niiltä nykyisen demokratian porvarillisen luonteen. Pitäköön porvaristo edelleenkin hallussaan koko valtiovallan koneiston, käyttäköön kourallinen riistäjiä edelleenkin entistä, porvarillista valtiokoneistoa! Ymmärtäähän sen että tällaisissa oloissa suoritettuja vaaleja porvaristo sanoo mielellään "vapaiksi", "yhtäläisiksi", "demokraattisiksi", "koko kansan" vaaleiksi, sillä näillä sanoilla tahdotaan salata totuus, salata se, että tuotantovälineiden omistusoikeus ja poliittinen valta jäävät riistäjille, että siitä syystä ei voi olla puhettakaan mistään riistettyjen, ts. väestön valtaenemmistön, todellisesta vapaudesta, todellisesta tasa-arvoisuudesta. Porvaristolle on edullista ja välttämätöntä salata kansalta nykyaikaisen demokratian porvarillinen luonne ja kuvata tuo demokratia yleensä demokratiaksi eli "puhtaaksi demokratiaksi", joten matkiessaan tätä Scheidemannit sekä Kautskyt luopuvat itse asiassa proletariaatin näkökannasta ja siirtyvät porvariston puolelle.
Allekirjoittaessaan viimeisen kerran yhdessä "Kommunistisen manifestin" esipuheen (tämä tapahtui vuonna 1872) Marx ja Engels katsoivat tarpeelliseksi kiinnittää työläisten huomiota erikoisesti siihen, että proletariaatti ei voi ilman muuta ottaa haltuunsa valmista (ts. porvarillista) valtiokoneistoa ja käyttää sitä tarkoitusperiensä toteuttamiseen, vaan proletariaatin on se särjettävä, murskattava. Luopio Kautsky on kirjoittanut kokonaisen kirjasen 'Proletariaatin diktatuurista', mutta salannut työläisiltä tämän mitä tärkeimmän marxilaisen totuuden ja vääristellyt marxilaisuutta sisimmältään, joten ne kehut, joita tämä kirjanen sai niin ylettömästi herroilta Scheidemanneilta ja kumpp., oli ymmärrettävästi porvariston asiamiesten kehuina täysin ansainnut se, joka siirtyy porvariston puolelle.
Työtätekevien ja riistettyjen pilkkaamista on puhua puhtaasta demokratiasta, demokratiasta yleensä, puhua tasa-arvoisuudesta, vapaudesta, koko kansasta silloin, kun työläiset ja kaikki muut työtätekevät ovat nälänhädässä, alastomia, kun heitä ei ole ryöstänyt ja piinannut ainoastaan kapitalistinen palkkaorjuus, vaan myös nelivuotinen rosvosota, samalla kun kapitalistit ja keinottelijat jäävät edelleenkin rosvoamansa "omaisuuden" ja valtiovallan "valmiin" koneiston haltijoiksi. Se on marxilaisuuden perustotuuksien häpäisemistä, sillä marxilaisuus on opettanut työläisille, että heidän pitää käyttää hyväkseen porvarillista demokratiaa, koska se on valtava historiallinen edistysaskel verrattuna feodalismiin, mutta he eivät saa hetkeksikään unohtaa tämän "demokratian" porvarillista luonnetta, historiallista ehdollisuutta ja rajoittuneisuutta, eivät saa luottaa "taikauskoisesti" "valtioon" eivätkä unohtaa, että myös demokraattisimmassakin tasavallassa eikä vain monarkiassa valtio on pelkästään koneisto, jonka avulla toinen luokka lannistaa toisen luokan.
Porvariston täytyy näyttää hurskasta naamaa ja sanoa "koko kansan vallaksi" tai yleensä demokratiaksi taikka puhtaaksi demokratiaksi (porvarillista) demokraattista tasavaltaa, joka on todellisuudessa porvariston diktatuuria, ja työtätekeviin joukkoihin kohdistuvaa riistäjien diktatuuria. Scheidemannit ja Kautskyt, Austerlitzit ja Rennerit (nyt jo valitettavasti Friedrich Adlerin avustamina) kannattavat tätä petosta, tätä teeskentelyä. Sen sijaan marxilaiset, kommunistit paljastavat sitä sanoen työläisille ja työtätekeville suoraan ja avoimesti totuuden: demokraattinen tasavalta, perustava kokous, yleiset kansan vaalit jne. ovat todellisuudessa porvariston diktatuuria, ja työtä ei voi vapauttaa pääoman ikeestä muuten kuin vaihtamalla tämä diktatuuri proletariaatin diktatuuriin. Vain proletariaatin diktatuuri voi vapauttaa ihmiskunnan pääoman ikeestä, porvarillisen demokratian valheista, petoksista ja ulkokultaisuudesta, rikkaiden demokratiasta ja pystyttää köyhien demokratian, ts. tehdä työläiset ja talonpoikaisköyhälistö tosiasiallisesti osallisiksi demokratian hyvyyksistä, kun sitä vastoin nykyään (olipa sitten kyseessä kaikkein demokraattisin - porvarillinen - tasavalta) nämä demokratian hyvyydet jäävät tosiasiallisesti työtätekevien valtaenemmistön tavoittamattomiin.
Tarkastelkaamme esimerkiksi kokoontumis- ja painovapautta. Scheidemannit ja Kautskyt, Austerlitzit ja Rennerit vakuuttavat työläisille, että Saksassa ja Itävallassa perustavan kokouksen vaalit suoritetaan nykyisin "demokraattisesti". Tämä on petosta, sillä todellisuudessa 9/10 parhaista kokousten pitoon sopivista rakennuksista ja 9/10 paperivaroista, kirjapainoista jne. on kapitalistien, riistäjien, tilanherrojen ja keinottelijain hallussa. Tämä "pyhä omistusoikeus" (jota varjelevat herrat Kautskyt ja Rennerit ja joiden puolelle myös Friedrich Adler on valitettavasti siirtynyt) samoin kuin valtiovallan porvarillinen koneisto, ts. porvarillinen virkamiehistö, porvarilliset tuomarit ym. pitää kaupungin työläiset ja maaseudun rengit ja päiväläiset todellisuudessa erossa demokratiasta. Nykyinen "kokoontumis- ja painovapaus" Saksan "demokraattisessa" (porvarillis-demokraattisessa) tasavallassa on petosta ja ulkokultaisuutta, sillä todellisuudessa se on rikkaiden vapautta ostaa ja lahjoa lehdistöä, rikkaiden vapautta pitää "omaisuutenaan" kartanot, parhaat rakennukset jne. Proletariaatin diktatuuri ottaa kapitalisteilta pois kartanot, parhaat rakennukset, kirjapainot, paperivarastot luovuttaen ne työtätekeville.
Siten "koko kansan" demokratia, "puhdas" demokratia vaihdetaan "yhden luokan diktatuuriin", huutavat Scheidemannit ja Kautskyt, Austerlitzit ja Rennerit (yhdessä ulkomaisten aateveljiensä Gompersien, Hendersonien, Renaudelien, Vandervelde'ien ja kumpp. kanssa).
Se ei ole totta, vastaamme heille. Tuolloin vain tosiasiallinen porvariston diktatuuri (joka verhotaan vilpillisesti demokraattisen porvarillisen tasavallan kaapuihin) vaihdetaan proletariaatin diktatuuriin. Se on rikkaiden demokratian vaihtamista köyhälistön demokratiaan. Se on vähemmistön, riistäjien kokoontumis- ja painovapauden vaihtamista väestön enemmistön, työtätekevien kokoontumis- ja painovapauteen. Se on demokratian jättiläismäistä, maailmanhistoriallista laajentamista, sen muuttamista valheesta totuudeksi, ihmiskunnan vapauttamista pääoman kahleista, pääoman, joka tekee kaiken, yksinpä "demokraattisimmankin" ja tasavaltaisimmankin, porvarillisen demokratian kieroksi ja typistetyksi. Se on porvarillisen valtion vaihtamista proletaariseen valtioon, ja tämä vaihto on ainoa valtiolaitoksen häviämiseen johtava tie.
Miksei tätä päämäärää voitaisi saavuttaa ilman yhden luokan diktatuuria? Miksei voitaisi siirtyä ilman muuta "puhtaaseen" demokratiaan, kysyvät tekopyhät porvariston ystävät ja sen huiputtamat naiivit pikkuporvarit ja filisterit [poroporvarit].
Vastaamme: siksi että jokaisessa kapitalistisessa yhteiskunnassa voi ratkaiseva merkitys olla vain joko porvaristolla tai proletariaatilla, kun sitävastoin pienisännät pysyvät väistämättömästi haparoivina, voimattomina, tyhminä haaveilijoina, jotka haaveilevat "puhtaasta" demokratiasta. Siksi että muutoin kuin sorretun luokan diktatuurin avulla ei voida tehdä loppua yhteiskuntajärjestelmästä, jossa toinen luokka sortaa toista luokkaa. Siksi että vain proletariaatti pystyy voittamaan, kukistamaan porvariston, sillä proletariaatti on ainoa luokka, jonka kapitalismi on liittänyt yhteen ja "kouluttanut" ja joka pystyy saamaan mukaansa horjuvat, pikkuporvarin tapaan elävien työtätekevien joukot, saamaan mukaansa tai ainakin "neutralisoimaan" ne. Siksi että vain makeilevat pikkuporvarit ja filisterit saattavat kuvitella, että pääoman ies on karistettavissa pois ilman aikaa ja vaivoja vaativaa riistäjien vastarinnan murtamista, ja pettää noilla kuvitelmilla sekä itseään että työläisiä. Saksassa ja Itävallassa tuohon vastarintaan ei ole ryhdytty vielä avoimesti, koska pakkoluovuttajien pakkoluovuttaminenkaan ei ole vielä alkanut. Mutta tuo vastarinta on oleva hurjaa ja raivoisaa, kun sellainen pakkoluovuttaminen alkaa. Sallamalla tämän itseltään ja työläisiltä Scheidemannit ja Kautskyt, Austerlitzit ja Rennerit kavaltavat proletariaatin edut, luopuvat kaikkein ratkaisevimmalla hetkellä puoltamasta luokkataistelua ja porvariston ikeen karistamista ja siirtyvät proletariaatin ja porvariston välisen sovinnon kannalle, riistäjien ja riistettyjen "sosiaalisen rauhan" eli sovinnollisuuden kannalle.
Vallankumoukset ovat historian vetureja, Marx sanoi. Vallankumoukset valistavat pian. Saksan ja Itävallan kaupunkien työmiehet ja maaseudun palkkatyöläiset tajuavat kyllä pian sen, että Scheidemannit ja Kautskyt, Austerlitzit ja Rennerit ovat kavaltaneet sosialismin asian. Proletariaatti heittää syrjään nämä "sosiaalipetturit", jotka ovat sanoissaan sosialisteja ja teoissaan sosialismin kavaltajia, niin kuin se on heittänyt Venäjällä syrjään samanlaiset pikkuporvarit ja filisterit, mensevikit ja "sosialistivallankumoukselliset". Proletariaatti huomaa - sitä pikemmin, mitä täydellisemmäksi mainittujen "johtomiesten" herruus muodostuu - että tie sosialismiin voidaan avata vain vaihtamalla porvarillinen valtio, vaikka se olisi mitä demokraattisin porvarillinen tasavalta, Pariisin Kommuunin tyyppiseen valtioon (mistä niin paljon puhui Marx, jota Scheidemannit ja Kautskyt ovat vääristelleet ja jonka he ovat kavaltaneet) tai neuvostotyyppiseen valtioon. Proletariaatin diktatuuri vapauttaa ihmiskunnan pääoman ikeestä ja sodista.
23.12.1918
V. I. LENIN